Skotlannin laki (engl. Scots law, gaeliksi Lagh na h-Alba) on Skotlannissa voimassa oleva laki, jossa on elementtejä sekä säädösoikeudesta että tapaoikeudesta.[1][2] [3] Se on Englannin lain ja Pohjois-Irlannin lain ohella yksi Yhdistyneen kuningaskunnan lakijärjestelmistä.
Ennen vuoden 1707 unionilakia Skotlannilla oli oma lakiasäätävä parlamenttinsa; siitä lähtien lakeja on kuitenkin säätänyt Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti. Vuonna 1998 luodun itsehallinnon myötä Skotlannilla on taas ollut oma parlamenttinsa, jolla on valta säätää lakeja tietyillä aloilla. Kodifioitujen säädösten lisäksi tunnustettuja oikeuslähteitä ovat oikeuskäytäntö, akateemiset kirjoitukset ja historiallisesti maan tapa. Yhdistyneen kuningaskunnan liityttyä Euroopan unioniin EU:n lainsäädännöstä tuli myös osa Skotlannin lakia; vaikka Yhdistynyt kuningaskunta erosikin EU:sta, Skotlannin parlamentin säätämän lain nojalla eurooppaoikeus pysyy osana Skotlannin lakia.[4]
Yhdistynyt kuningaskunta koostuu kolmesta jurisdiktiosta: Englanti ja Wales, Skotlanti sekä Pohjois-Irlanti; näiden kaikkien välillä on merkittäviä eroja muun muassa esineoikeudessa, rikosoikeudessa, perintöoikeudessa ja perheoikeudessa, kun taas yhtäläisyyksiä on erityisesti kauppaoikeudessa, kuluttajansuojalainsäädännössä, verotuksessa sekä työoikeudessa.[5][6] Merkittävimpiä eroavaisuuksia Skotlannin laissa valtion muihin lakijärjestelmiin verrattuna ovat täysi-ikäisyyden raja (Skotlannissa 16 vuotta,[7] muualla 18) sekä rikosoikeudessa valamiehistön koko (Skotlannissa 15,[8] muualla 12). Eroavaisuuksia on myös tuomioistuinlaitoksessa.
© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search